SOLO-taksonomia esseevastauksen arvioinnin apuna

Eräs tapa arvioida vastauksia on ns. SOLO-malli (Structure of the Observed Learning
Outcome). Siinä vastaukset on jaettu viiteen eri luokkaan. Huonoin vastaus on ns.
esistruktuurisella tasolla. Vastauksessa ei ole paljonkaan asiatietoja ja kysymys on ehkä
ymmärretty väärin. Kysymyksen ja vastauksen välillä ei ole selvää yhteyttä. Tällä tasolla on
kolme vastaustyyppiä: kieltäytyminen (oppilas pitää tehtävää typeränä eikä suostu paneutumaan
siihen, vastauksena "en tiedä"), tautologia (oppilas vastaa vain sen, mitä kysymyksessä itsessään
on jo sanottu) ja kolmantena vaihtoehtona arvaaminen (oppilas kirjoittaa jotain mitä mieleen
juolahtaa).

Yksistruktuurisessa vastauksessa on yksi relevantti seikka. Kysymyksellä ja vastauksella on
looginen yhteys, mikä osoittaa, että oppilas on pystynyt pitämään kysymyksen mielessään
vastatessaan siihen. Vastauksen aines on kuitenkin satunnaista.

Kolmas taso on monistruktuurinen. Vastauksessa on useita relevantteja seikkoja, mutta niitä ei
onnistuta kytkemään yhteen, joten vastaus voi olla luettelomainen. Kaksi tämän tason vastausta
samaan kysymykseen saattavat sisältää samat faktat, mutta päätyä eri johtopäätökseen.

Suhteutetussa vastauksessa osataan päätellä induktiivisesti opetetun aineiston pohjalta.
Tärkeimmät tiedot sisältyvät vastaukseen ja ne osataan yhdistää toisiinsa jonkin periaatteen
mukaisesti. Vastauksesta tulee koherentti kokonaisuus, joka selittää kysymyksen ongelman. Se ei
kuitenkaan pääse yleistymään laajempiin yhteyksiin vaan liittyy vielä konkreettisiin
kokemuksiin.

Jatketussa abstrahoinnissa on kysymykseen liittyvä relevantti aineisto toisiinsa suhteutettuna ja
lisäksi hypoteeseja. Vastaaja käyttää deduktiota ja induktiota ja osaa yleistää myös mahdollisiin
tilanteisiin. Johtopäätökset jätetään auki tai esitellään loogisesti mahdollisia vaihtoehtoja.
Vastaus saattaa sisältää jonkin abstraktin selittävänperiaatteen, joka ei sisälly opetettuun
ainekseen, tästä periaatteesta päättelemisen ja johtopäätösten testaamista annettuun aineistoon.
Lisäksi voi olla jonkin analogisen tilanteen tai suhteen pohtimista.

Jokin tämän tyyppinen periaate tuntuisi sopivan esseevastausten arviointiin. Näitä eri
vastaustasoja voisi pisteyttää vaikka niin, että kuuden pisteen tehtävästä saisi esistruktuurisen
tason vastauksella 0–1 pistettä, yksistruktuurisella 1–2, monistruktuurisella 2–3, suhteutetulla
vastauksella 3–5 ja jatketulla abstrahoinnilla 4–6pistettä. SOLO-taksonomia ei ole
yksiselitteinen ja selkeä, mutta siinä on kuitenkin jokin pohja, jolta arviointia voi lähteä
tekemään. Monet opettajat ovat varmasti intuitiivisesti tämän tyyppisiä arvosteluperiaatteita
käyttäneetkin.